Yusuke Asai. Kuva Pekka Elomaa / Keravan taidemuseo

Japanilainen taiteilija maalasi keravalaisella savella

Yusuke Asai, Hei uusi maailma, 2018. Seinämaalaus, savi Keravalta ja Japanista, lumi.

Sinkassa avautui tammikuun lopulla 2018 Ajan kaikuja | Tokio | Berliini | Kerava -näyttely, jossa erimaalaiset taiteilijat tulkitsevat Kalevalaa omasta kulttuurista ja kokemuksesta lähtien. Noin viikkoa ennen avajaisia Keravalle saapui tokiolainen taiteilija Yusuke Asai japaniksi käännetyn Kalevalan, sivellinnipun ja parin pienen savijauhekipon kera. Aiemmin syksyllä taidemuseo pyysi keravalaisia tuomaan paikallista savea Sinkkaan ja sitä saatiinkin monta könttiä, maitotölkillistä ja jäätelörasiallista. Kiitos siitä!

Saven työstäminen oli mielenkiintoinen prosessi, johon myös taidemuseon henkilökunta pääsi mukaan. Ensin kuivasimme savet, minkä jälkeen savea puhdistettiin, hienonnettiin ja siivilöitiin monta kertaa, kunnes lopputuloksena oli puuterimainen savijauhe. Koska Keravan saven sävyt ovat melko lähellä toisiaan, päätti Asai sävyttää savea suomalaisella kukkamullalla. Mukanaan hän toi myös kahta eri maaperää Japanin pohjoisosista, jossa maa on hyvää perunoiden viljelyyn. Keskellä Keravan lumista talvea Asai keksi myös sulattaa lunta, jonka avulla hän sekoitti savesta ja mullasta maalia. Lopulta Asai maalasi teostaan suoraan Sinkan seinään viikon ajan yli kymmenen tuntia päivässä. Asai käyttää kunkin paikan maa-ainesta sitoakseen teoksensa tiettyyn historialliseen paikkaan. Keravalla savea lahjoitettiin mm. Ahjosta, Keinukalliolta, Keravanjoen varrelta, Kuusisaaresta, Kytömaalta, Päivölänlaaksosta, Saviolta, Seleniuksen mäen takaa, Sompiosta ja Sorsakorvelta.

Yusuke Asai (s. 1981) on itseoppinut taiteilija, joka kasvoi Tokion miljoonakaupungissa. Hän opiskeli koulussa keramiikan tekoa, tutki eri kulttuureiden kansantaidetta ja piirteli niin eläintarhoissa kuin museoissakin. Kymmenisen vuotta Asai on käyttänyt mutaa maalaustensa materiaalina. ”Mutaa on lähes kaikkialla maapallolla, sitä on helppo löytää. Materiaalina se on elävää toisin kuin mikään, mitä taidekaupoista voi ostaa.” Hauraudestaan huolimatta muta on kestävää. Kuivuttuaan sitä ei saa enää pyyhittyä pois, ellei pintaa kostuta. Usein koko tilan peittävät kuvapinnat ovat vaikuttavia, mutta ne katoavat kulloisenkin näyttelyn päätyttyä niin kuin elämä itse katoaa: ”On surullista, että joudun pyyhkimään teokseni kerta toisensa jälkeen pois, mutta luonnon näkökulmasta pysyvyys ei ole luonnollista. Luonnossa kaikki on väliaikaista ja muuttuvaa.”

Kalevalassa Asaita on kiinnostanut erityisesti maailman synty, ja teoksen aihe kasvoi esiin maalausprosessin aikana: ”En ajattele teoksen sisältöä tai kertomusta ennen työn aloittamista. Teoksen muodot ja olennot syntyvät tekemisen hetkessä”. Alussa oli vain vettä ja ilmaa, eikä maailma ollut muotoutunut. Ilman Impi ikävystyi ilman pitkillä pihoilla, laskeutui alkumereen ja tuli tuulista raskaaksi. Meren armoilla ajelehtiva Ilman Impi aloitti luomistyön kymmenentenä kesänä ja loi saaret, luodot ja nosteli rannat ja karit. Asain teoksessa pääroolissa on maailmansyntyyn liittyvä jättiläistammi, joka ensin peittää kuun ja auringon, kunnes se kaadetaan. Kerrottiin että ikuisen onnen saa ken taittaa puusta oksan.

Taiteilijoiden Kalevala, Ajan kaikuja | Tokio | Berliini | Kerava -näyttely oli avoinna 27.1.–15.4.