Tutustu Heikkilän museoalueeseen

Tervetuloa tutustumaan Heikkilän museoalueeseen ja rakennuksiin! Sisällöt löytyvät suomeksi, englanniksi, ruotsiksi, viroksi, venäjäksi ja arabiaksi.

Welcome to explore the Heikkilä Local History Museum’s area and buildings! The information is available in Finnish, English, Swedish, Estonian, Russian and Arabic.

Heikkilän museoalue

Heikkilän museoalue

Heikkilä pihapiireineen kertoo entisajan maaseutuelämästä ja tarjoaa rauhaisan keitaan keskellä kaupunkia. Tilalla viljeltiin maata ainakin 1500-luvulta 1920-luvulle saakka. Päärakennus on rakennettu 1700-luvun lopulla. Siellä pääsee kurkistamaan, miltä varakkaan talonpoikaistalon elämänpiiri on aikoinaan saattanut näyttää. Museoalueen rakennuksista tilan alkuperäiseen pihapiiriin kuuluvat päärakennuksen lisäksi aitta ja renkitupa sekä hiukan kauempana sijaitseva muonamiehen mökki.

Heikkilän vanhan kantatilan matka museoksi alkoi 1955, kun silloinen Keravan kauppala hankki sen omistukseensa. Museota pyöritettiin vapaaehtoisvoimin vuoteen 1986, jolloin museotoiminta siirtyi Keravan kaupungin vastuulle. Museon toteutuksesta ja toiminnasta vastasi alkuvaiheessa paikallisyhdistys Kerava-seura, joka myös siirsi alueelle rakennuksia lähiseudulta ja keräsi museolle esineistöä. Yhdessä niistä syntyi keravalaisten itsensä rakentama esitys menneestä elämänpiiristä.

Heikkilän museoalueen päärakennus on avoinna kesäisin, tapahtumien yhteydessä sekä ryhmille sopimuksesta. Pihapiiri on avoinna ympäri vuoden omatoimiselle tutkimusretkelle.

Museoalueen kohteet

1. Päärakennus
2. Luhtiaitta
3. Renkitupa
4. Suojeltu tammi
5. Talousaitta
6. Ali-Heikkilän päärakennus
7. Perunakellari
8. Ulkokellari
9. Heinälato
10. Sikala-lampola
11. Navetta
12. Ratasliiteri
13. Martti Saariston puisto
14. Paja
15. Muonamiehen mökki
16. Liiteri
17. Suojeltu mänty
18. Ancylusjärven rantavalli

1. Päärakennus

Heikkilän tilan paikalla on ollut asutusta jo ainakin 1500-luvulta asti. Tällöin asutus nykyisen Keravan alueella oli jakautunut Ali- ja Yli-Keravan kyliin. Heikkilä on yksi Yli-Keravan kylän kuudesta talosta, jotka mainitaan nimeltä kruununvoudin maakirjassa vuonna 1543.

Heikkilän tila oli 1500-luvulta aina 1920-luvun alkuun saakka sukutila, eli yksi ja sama suku asutti ja viljeli sen maita. Tilan maat kattoivat aikoinaan suuren osan Keravan ydinkeskustaa, Sampolan kaupunginosan ja osan Kalevaa. Heikkilä toimi ratsutilana, eli saavutti verovapauden varustamalla ratsumiehen kruunun sotapalvelukseen, kahteen eri otteeseen 1600-luvulla. Historiansa varrella Heikkilä on toiminut myös kengityssepän ja majoittajan vapaatilana.

1769 Heikkilän tila jaettiin kahtia Yli-Heikkiläksi ja Ali-Heikkiläksi. Yli-Heikkilän sukuhaara otti tällöin sukunimekseen Helén ja Ali-Heikkilän asukkaista tuli Heleniuksia. Yli-Heikkilän päärakennus, eli nykyinen museo, on rakennettu tilan jaon yhteydessä 1770-luvulla.

Tyyliltään päärakennus on perinteinen uusimaalainen paritupa, jossa on pystylaudoituksella vuorattu hirsirunko. Nykyisin päärakennuksessa pääsee museon aukioloaikoina tutustumaan, miltä varakkaan talonpoikaistalon elämänpiiri on aikoinaan saattanut näyttää.

Takaisin alkuun.

2. Luhtiaitta

Heikkilän tilan alkuperäisrakennuksiin kuuluvassa vuonna 1776 rakennetussa luhtiaitassa on kaksi kerrosta ja luhtisola. Rakennuksessa on rinnakkaisina huoneina kolme ala- ja kolme yläaittaa.

Luhtiaitassa säilytettiin ruokaa ja erilaisia taloustarvikkeita. Kesäisin tilan nuoriso sekä rengit ja piiat saattoivat yöpyä luhtiaitassa, mikä tarjosi lisätilaa ja vapautta talven ahtaan asumisen vastapainoksi.

Takaisin alkuun.

3. Renkitupa

Alkuperäisellä paikallaan sijaitsevassa, 1770-luvulla rakennetussa renkituvassa asui talon miespuolinen palvelusväki. Aikojen saatossa renkitupa on toiminut myös vuokra-asuntona sekä saunana.

Rengit auttoivat palkkaa vastaan talon isäntää erilaisissa tehtävissä, kuten pelto-, metsä- ja nikkarointitöissä. Emännän apuna olivat puolestaan talon naispuoliset palkolliset, eli piiat, joiden töihin kuuluivat esimerkiksi ruokatalouden ylläpito, tekstiili- ja navettatyöt. Heikkilän kaltaisella vauraalla maatilalla oli kerralla töissä useampia renkejä ja piikoja. Heidät pestattiin yleensä vuodeksi kerrallaan.

Takaisin alkuun.

5. Talousaitta

Hirsinen rakennus on siirretty museoalueelle Keravan silloisen nuorisovankilan alueelta kesällä 1957. Se oli osa Marjomäen torpan rakennuskokonaisuutta sekä myös ensimmäinen museoalueelle siirretty rakennus.

Talousaitassa on säilytetty ruokaa, kankaita tai muuta taloustavaraa. Talousaitta sijaitsee talouspihalla, jolla tarkoitetaan ulkokellareiden ja aitan rajaamaa pihanosaa.

Takaisin alkuun.

6. Ali-Heikkilän päärakennus

Tällä paikalla on sijainnut Ali-Heikkilän päärakennus.

1769 tilan silloisen isännän Tuomas Juhonpojan kuollessa tämän leski avioitui uudelleen. Tuomaan pojan ollessa alaikäinen, oli isännän velvollisuudet siirtyneet Tuomaan veljelle Juho Juhonpojalle. Kaksi isäntää talossa oli kestämätön ratkaisu, joten asia sovittiin jakamalla tila kahtia. Yli-Heikkilään jäi uusi isäntä ja Juho Juhonpoika siirtyi isännöimään Ali-Heikkiläksi nimettyä puoliskoa. Tilat sijaitsivat samassa pihapiirissä aina 1910-luvulle, jolloin Ali-Heikkilän päärakennus purettiin.

Takaisin alkuun.

7. Perunakellari

Vuonna 1978 alkuperäiselle paikalle rakennettu maakellarin replika.

Suomeen rantautui 1700-luvun lopulla uusi ruokatulokas: peruna. 1800-luvulla perunalla oli suuri merkitys Suomessa varsinkin talvi- ja kevätkuukausina, jolloin tuoretta kasvisravintoa oli vaikea saada.

Takaisin alkuun.

8. Ulkokellari

Heikkilän alkuperäisrakennus, tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä, mutta mahdollisesti 1800-luvun alkupuolelta. Ulkokellarin paikaksi on valikoitunut pihan viileä koillisnurkka päärakennuksen varjossa. Myös ympäröivä puusto on varjollaan pitänyt kellarin viileänä.

Ulkokellarin viileydessä säilytettiin niin porkkanoita, nauriita, lanttuja kuin muitakin juureksia sekä puutarhan antimia, kuten omenoita.

Takaisin alkuun.

9. Heinälato

Harmaahirsinen pärekattoinen lato on siirretty museoalueelle Sipoosta 1970-luvulla.

Heinälatoja oli Suomessa jo keskiajalla, mutta heinän viljely yleistyi vasta 1880-luvulla. Sitä ennen heinät karjan ja hevosten tarpeisiin kerättiin luonnonniityiltä.

Takaisin alkuun.

10. Sikala-lampola

Pärekattoinen karjasuojaksi valmistettu rakennus on siirretty museoalueelle 1977 Keravan Sarvimäentien varrelta Timosen tontilta. Rakennus toimi alkuperäisellä tontillaan myös mankelihuoneena.

Heikkilän kookas navetta, talli ja sikala sijaitsivat aikanaan tässä pihapiirissä, jota nimitettiin tilan karjapihaksi. Karjapiha oli aukea, lämmin ja valoisa paikka. Karjapihan kautta lehmiä ja hevosia kuljetettiin laitumelle sekä siellä lampaat ja kanat saivat tepastella kesäkaudella vapaana.

Takaisin alkuun.

11. Navetta

Heikkilä oli vauras tila ja myös sen navetta oli aikoinaan kookas. Navettarakennus sijaitsi tällä paikalla ja vanha kivijalka on edelleen nähtävissä maastossa. Rakennus purettiin 1920-luvun alkupuolella.

Takaisin alkuun.

12. Ratasliiteri

Tällä paikalla on sijainnut ratasliiteri, jossa säilytettiin tilan ajokalustoa kuten kärryjä ja rekiä. Sitä kutsuttiin myös ajokaluvajaksi.

Alkuperäisen puretun ratasliiterin paikalle rakennettiin 1969 vanhan mallin mukaan tehty uudisrakennus. Tämä tuhoutui tulipalossa 2024. Rakennuksesta saatiin pelastettua noin 200 siellä säilössä ollutta museoesinettä.

Takaisin alkuun.

13. Martti Saariston puisto

Kerava-seurassa sen perustamisesta 1955 asti aktiivisesti toiminut yliluutnantti ja kotiseutuneuvos Martti Saaristo (1911–1990) toimi Heikkilän kotiseutumuseon vapaaehtoisena hoitajana ja intendenttinä vuodesta 1957 aina 1980-luvulle asti. Saariston johdolla museo kehittyi nykyisenlaiseksi rakennus- ja aluekokonaisuudeksi. Hän keräsi talonpoikaisesineitä museon kokoelmiin ja esitteli museota aktiivisesti erityisesti lähiseudun koululaisille sukupolvesta toiseen.

Martti Saariston nimikkopuisto juhlistaa hänen työtään keravalaisen paikallishistorian säilyttämisen eteen. Puiston laidalla Heikkiläntien suunnassa seisoo komea suojeltu mänty.

Takaisin alkuun.

14. Paja

Sepän pajana toiminut rakennus on siirretty museoalueelle Sipoosta 1976. Ennen teollistumista maaseudulla talonpojat ja torpparit tarvitsivat sepän palveluksia. Heikkilänmäellä on varmuudella joinakin aikoina toiminut kengitysseppä, mutta aina omaa seppää ei välttämättä ollut. Yli-Keravalla toimi todennäköisesti kylän yhteinen seppä.

Sepillä teetettiin viikatteet, sirpit, hevosenkengät, saranat, lapiot ja muut maataloudessa käytetyt työvälineet.

Takaisin alkuun.

15. Muonamiehen mökki

Muonamiehen mökki on alkuperäisellä paikallaan oleva rakennus. Muonamies eli muonatorppari oli omillaan asunut henkilö, joka teki päivätöitä Heikkilän isännälle. Nimitys viittaa siihen, että muonamies oli ”talon ruoassa” eli osan hänen palkastaan muodosti työnantajan tarjoama ruoka.

Takaisin alkuun.

16. Liiteri

Rakennukset on siirretty museoalueelle Helleborgin mäen eli Keravan keskustassa sijaitsevan nykyisen Aurinkomäen reunasta 1970-luvulla. Rakennukset kuuluivat mäellä sijainneeseen mäkitupalaismökin rakennuskokonaisuuteen. Mökkiä asutti siirron aikaan iäkäs Villehard Helenius.

Rakennuskokonaisuuteen kuului myös mäkitupalaismökin ulko-WC, joka tuhoutui tulipalossa 2024.

Takaisin alkuun.

18. Ancylusjärven rantavalli

“Tähän rantatörmään löivät n. 8000 vuotta sitten Itämeren edeltäjän Ancylusjärven aallot.”

Näin kerrotaan 1980-luvun alkupuoliskolla kiveen kiinnitetyssä metallilaatassa, jonka voi nähdä polun vieressä metsikössä.

Noin 8000 eaa. nykyinen Keravan alue oli jääkauden jälkeen syntyneen Ancylusjärven saaristoa. Merkkejä järven olemassaolosta voi havaita eri puolilla kaupunkia, kuten tämän muinaisen rantavallin äärellä.

Takaisin alkuun.